122. vuosikerta
Ruoka kuljettaa historiaa
Helsinkiläisnaiset laittamassa ruokaa vuonna 1945. Kuvaaja: Väinö Kannisto. Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.
Ruoka on ihmisen perustarpeita, mutta sen merkitys menneisyyden tapahtumien ohjaajana on huomattu vasta viime vuosina. Nyt monitieteinen ruokahistoriallinen tutkimus muuttaa käsityksiämme menneestä.
Itsenäistymisen kynnyksellä suomalaisten enemmistö söi vielä leipää, perunoita ja suolasilakoita. Ruokakulttuurissa alkoi kuitenkin näkyä myös modernisaation mukanaan tuomia elementtejä. Esimerkiksi lehtikaalia suositeltiin syötäväksi jo sata vuotta sitten.
”1910-luvun keittokirjoissa oli hyvin vahva painotus kasvisruokiin, ja keskustelua käytiin muun muassa siitä, kuinka paljon ravinnossa oli syytä olla eläinproteiinia. Kasvisten tarjoaminen yleistyi myös laitoskeittiöissä 1910-luvulta lähtien”, valottaa ruokahistoriaa Oulun yliopistossa tutkiva yliopistonlehtori Ritva Kylli.
Lisäksi Suomessa ryhdyttiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä syömään yhä enemmän teollisesti tuotettuja elintarvikkeita. Esimerkiksi sokerin kulutuksessa suomalaiset ottivat kiinni muita Euroopan maita.
Ensimmäinen maailmansota tosin vaikutti ympäri Eurooppaa ruokavalioon ruoan puutteena.
”Armeijatkin ovat marssineet vatsallaan”
Historiantutkijat ovat viimeisten vuosien aikana kiinnostuneet enenevässä määrin suomalaisten ruokatottumuksista. Aikaisemmin ruokatapoihin perehtyivät lähinnä kansatieteilijät. Lisäksi Suomessa on ollut vahva ruokasosiologinen perinne.
Kyllin mukaan ruokahistorian mielekkyys tiivistyy hyvin lauseeseen ”Food is fundamental”. Ruoka on toisin sanoen ollut aina merkittävä historiaa ohjannut tekijä.
”Ruokahistorian saa linkitettyä muun muassa maanviljelyksen historiaan, taloushistoriaan, politiikkaan ja sotahistoriaankin; armeijatkin ovat marssivat vatsallaan. Ruokahistorian tutkimiseen on mahdollista yhdistää myös sukupuolinäkökulma, identiteettikysymykset ja yhteiskunnallisen aseman tutkiminen.”
Tutkimusaiheita riittääkin loputtomiin alkaen ruoan hankkimisesta ja valmistamisesta aina ruokapöydässä istumiseen.
”Minua kiehtoo ruokahistoriassa ennen kaikkea se, että ruoan avulla on mahdollista tutkia paitsi sitä, mitä ihmiset ovat olleet myös sitä, mitä he olisivat halunneet olla ja minkälaisiksi tulla.”
Myös ruokahistorian aineistot ovat moninaiset.
”Itse olen tutkinut ruokaa 1400-luvulta aina 1900-luvulle, ja käyttänyt muun muassa perukirjoja, veroluetteloita, käräjäpöytäkirjoja, reseptikokoelmia ja keittokirjoja, matkakertomuksia, kirjeitä ja päiväkirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä, maalauksia ja valokuvia, kauppahuoneiden tilikirjoja, tullitilejä ja niin edelleen.”
Kiinnostus lähti parmesaanijuustosta
Suosittua Pastanjauhantaa-ruokablogia vuodesta 2005 lähtien pitäneelle Ritva Kyllille ruoka on ollut tärkeä harrastus jo pitkään. Sen yhdistäminen omiin tutkimusintresseihin on tapahtunut kuitenkin vasta viime vuosina, jolloin ruokahistoria on tutkimusalana kehittynyt kansainvälisestikin.
”Ensimmäinen kiinnostuksen herättäjäni oli erääseen kiertokirjenippuun sisältynyt vuonna 1756 annettu ylellisyysasetus, jossa kiellettiin muun muassa parmesaanijuuston tuominen Ruotsin valtakuntaan.”
Tämän jälkeen Kylli löysi lisää yllätyksiä Suomeen saapuneiden laivojen tavaralistauksista. 1700-luvun jälkipuoliskolla Ouluun tuotiin esimerkiksi hillottua inkivääriä.
Ruokahistoriaa tutkimalla onkin mahdollista tuottaa aivan uudenlaista tutkimustietoa. Se on myös luontaisesti monitieteinen tutkimusala, jossa historiantutkijat voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi biologien ja ruoka-arkeologien kanssa.
”Esimerkiksi luuaineisto ja vanhat kasvinjäänteet kertovat havainnollisesti siitä, mitä menneillä vuosisadoilla on syöty ja kuinka terveiksi/sairaiksi ruoka on tutkimuksen kohteena olevat ihmiset tehnyt”, Kylli opastaa.
Ruokahistoria valottaa myös nykypäivän aterioiden sisältämiä muistoja vanhoista kauppareiteistä ja yhteyksistä, joista ei ole välttämättä säilynyt minkäänlaista historiallista lähdeaineistoa. Antaapa se mahdollisuuden pohtia myös esimerkiksi sitä, miksi Suomessa syödään silliä ja salmiakkia.
Ritva Kylli pitää esitelmän 1910-luvun suomalaisten ruokatottumuksista Historiallinen Aikakauskirja kurkkaa kirjastoon -tilaisuudessa maanantaina 24.4.2017. Tilaisuus pidetään Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä klo 16.30 alkaen. Kyllin artikkeli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vankilaruoasta on julkaistu Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 1/2017.
Heidi Kurvinen