Esineet ja materiaalisuus osana menneisyyttä

Historiantutkijat ovat kiinnostuneet materiaalisuudesta enenevässä määrin 2000-luvulla. Esineet itsessään eivät puhu menneisyydestä vaan ne edellyttävät tutkijalta oikeanlaisia kysymyksiä.

Akateemisessa tutkimuksessa erilaiset käänteet ovat viimeisten vuosikymmenten aikana seuranneet toisiaan. Yksi niistä on materiaalinen käänne, joka on voimistunut etenkin 2000-luvulla niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Tarkkaa ajoitusta materiaaliselle käänteelle on vaikea esittää.

”Eri käänteet itse asiassa synnyttävät toisiaan ja ovat osittain päällekkäisiä. Joidenkin mielestä jo kulttuurisessa käänteessä oli samanlaisia elementtejä kuin materiaalisessa käänteessä. Me näemme samaa aiemmassa tilallisessa käänteessä”, professorit Leila Koivunen ja Taina Syrjämaa Turun yliopistosta summaavat.

Taustalla on joka tapauksessa tutkimusaiheiden ja -menetelmien monipuolistuminen. Lisäksi siihen on vaikuttanut laajempi ihmiskeskeisyyden kritiikki, joka ilmenee myös posthumanismissa.

Kysymykset keskiössä

Materiaalisuuden vakavasti ottavassa tutkimuksessa tärkeintä ovat oikeanlaiset kysymykset. Myös kontekstualisointi, eri materiaalityyppien ristiinlukeminen ja materiaalisen kulttuurin tuntemus auttavat tulkintojen teossa.

Esineitä ja materiaalisia elementtejä hyödyntävä tutkija toimii siis historiantutkimuksen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Koivunen ja Syrjämaa toivovatkin, että jatkossa materiaalisuus otettaisiin historiantutkimuksessa normaalina osana menneisyyttä.

”Emme toivo erillistä materiaalisuuden historian osa-aluetta vaan sen nivoutumista osaksi kaikkea historiantutkimusta.”

Samanaikaisesti materiaalinen tutkimus tarjoaa historiantutkijoille erinomaiset mahdollisuudet kehittää yhteistyötä eri tieteenalojen ja perinneinstituutioiden kanssa.

”Hyviä esimerkkejä jo useampia vuosia jatkuneista yhteistyökuvioista ovat sekä Esinetutkimusverkosto Artefacta että Esille: Museo- ja näyttelytutkimuksen forum”, Koivunen ja Syrjämaa muistuttavat.

Historiallinen Aikakauskirja tarttuu materiaalisuuteen juhannuksen alla ilmestyvässä numerossa 2/2016. Leila Koivusen ja Taina Syrjämaan toimittaman teemanumeron artikkelit osoittavat käytännöllisesti, miten aineellisuutta voi tutkia monin eri tavoin.

Materiaalisuuden ohella numerossa tartutaan myös ajankohtaisiin keskusteluihin. Dosentti Johanna Rainio-Niemi kirjoittaa historiatieteen julkaisukäytännöistä. Professori Maria Lähteenmäen katsausartikkelin tiederahoituksesta ja rahoitusmittareista voit lukea myös täältä.

Heidi Kurvinen